lauantai 28. syyskuuta 2013

Pääosassa porkkana



Mielessäni on jo pidempään ollut porkkanakakun toteutus ruusupursotus-tekniikalla. Tänään oli vuoro siirtyä ajatuksista tekoihin. Lopputuloksena oli jumalaisenhyvä porkkanakakku. Niin se vaan on, että kun tarpeeksi kauan hioo joitain reseptejä, yhdistelmästä voi tulla sellainen, että juuri samaa haluaa käyttää myöhemminkin. Sen sijaan pursotusten osalta toteutus ei ollut niin onnistunut ja kokeilu täytyy toteuttaa myöhemmin uudestaan.  

Taikina:

vajaa 4 dl ruokokidesokeria
5 kananmunaa
2dl rypsiöljyä
1,5dl paahdettua mantelirouhetta 
0.5 dl kookoshiutaleita 
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl kookosjauhoja
2 tl kanelia
1tl kardemummaa
1tl inkivääriä
2tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1prk ananasmurskaa 
8dl raastettua porkkanaa (n. 4 dl hienoa raastetta ja 4 dl karkeampaa)
1 raastettu päärynä

Taikinan valmistus aloitetaan alkuvalmisteluilla: mantelit paahdetaan, ananasmurska valutetaan, porkkanat ja päärynä raastetaan. Olen päätynyt siihen, että parhaan rakenteen taikinaan saa, kun käyttää sekä hienojakoista että karkeaa raastetta sekaisin.

Sokeri ja munat vaahdotetaan kunnolla. Vaahtoon lisätään varovasti öljy ja sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lopuksi taikinan joukkoon käännellään ananasmurska sekä porkkana- ja päärynäraaste.

Taikina laitetaan n.24-26 cm:n leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Kakkua paistetaan 175 asteessa noin 1 tunti ja 15 minuuttia. Kakun kypsyyttä on hyvä kokeilla tikulla ensimmäisen kerran noin tunnin kypsennyksen jälkeen. 

Kuorrutteeksi laitoin tuorejuustokreemiä. Tarkoitukseni oli kovettaa sitä pienellä määrällä voita ja vaniljakreemijauhetta, jotta pursotus toimisi (60 g voita, 200 g maustamatonta tuorejuustoa, 8 dl tomusokeria, 2 tl vaniljasokeria + vaniljakreemijauhetta). Vastaavaa pursotusta olen käyttänyt aiemmin esim. mangocupcakejen päällä ja silloin se on ollut riittävän tömäkkää. Syystä tai toisesta kuorrutus ei onnistunut vastaavasti kuin cupcakeja kuorruttaessa. Näin jälkiviisaana voikin todeta, että tuorejuuston ja tomusokerin suhteen olisi pitänyt olla varsin toinen. Myös kakun kosteussuojana käyttämäni kreemi toimisi varmaan tässä pursotustarkoituksessa. Koska päällys jäi niin löysäksi, pursotin lopulta vain pinnalle ruusuja.

Porkkanakakun lisäksi uunissani kypsyi tänään gluteenittomia porkkanasämpylöitä ja näkkileipää. Kyseisestä näkkileivästä on tullut meidän perheen suosikki ja teenkin sitä nykyään melkein joka viikonloppu. Mieheni mielestä se on parempaa kuin Keliakiapuodista ostamani gluteeniton näkkileipä, jota pieni rasia maksoi melkein 12 euroa. Eli varsin mielellään sitä uunin muutenkin lämmitessä laittaa myös siemennäkkileivän uuniin. 


Sämpylöiden alkuperäinen ohje oli  Koti ja Keittiö -lehdessä (9/2013). Lisäsin ohjeeseen itse vielä 1 dl auringonkukan siemeniä ja 1 dl pellavansiemeniä makua ja kuituja antamaan.

Gluteenittomat siemen-porkkana-sämpylät

5 dl vettä
1 rkl psylliumia

1 tl suolaa
1 dl öljyä

1, 5 dl tattarijauhoja
5,5 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta (käytin jytteä)
30 g hiivaa (käytin 1 pss kuivahiivaa)

2 raastettua porkkanaa (laitoin kolme)
1 dl auringonkukan siemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl siemensekoitusta (itselläni aurigonkukan ja kurpitsansiemeniä)

Psyllium lisätään lämpimään  veteen ja annetaan turvota noin 10 minuuuttia. Seokseen lisätään suola ja öljy. Porkkanaraaste, tattarijauhot, jauhoseos sekä auringonkukan ja pellavan siemenet lisätään pienissä erissä taikinaa samalla vaivaten. 

Kohoamaan nostetut sämpylät. Taikina on varsin kiinteää.
Taikinasta muotoillaan tasainen pötkö, josta leikataan paksuja viipaleita. Viipaleet laitetaan pellille leikkuupinta alaspäin. Päälle ripotellaan siemensekoitusta. Sämpylöjen annetaan kohota n.30-45 minuuttia.
Kohonneita sämpylöitä paistetaan noin 225 asteessa 10-15 minuuttia.


Ihania siemen-porkkana-sämpylöitä

 Kaikille, jotka tykkäätte kokeilla eri jakeluissa olevia ohjeita, suosittelen uusimman Yhteishyvän ruokaliitteessä ollutta välimerellistä kanavuokaa. Hieman tuunattu vuoka porisi tänään uunissamme ja sen seurana nautittiin valkoviinissä haudutettua parmesaanilla ja salottisipulilla maustettua risottoriisiä. Kanavuoan reseptistä poiketen ruskistin broilerit aluksi kahdella chilillä ja kolmella valkosipulin kynnellä maustetussa öljyssä. Kesäkurpitsan ja tomaatin lisäksi lisäsin broilerin seuraksi myös parsakaalia. Sitruuna, mustapippuri ja parmesaani antoivat ihanan maun vuoalle. Nam ;).


Välimerellistä kanavuokaa ennen uuniin menoa. 






lauantai 21. syyskuuta 2013

Sadonkorjuun juustokakku


Juustokakku on yksi suosikkileivonnaisistan, niin perinteinen jenkkikakku kuin hyydytetty versiokin. Se on hyvin helppo töinen, mutta mehevä maku vie kielen mennessään. Oheisen omenoilla kuorrutetun juustokakun pyöräytin tänään jo ennen aamiaisen valmistamista ja päivän touhuihin lähtemistä. Aamuteeveen alkaessa uunista leijaili ihana kaardemumman tuoksu.

Ohjeen innoittajana toimi joitain viikkoja sitten kotiin jaetun Valio Kotiruokaa -lehden (4/2013) omena-juustokakun ohje. Tosin leivonnan edetessä resepti muuttui enemmän kuin alunperin oli tarkoituksena ;).

Sitruunainen omena-juustokakku

pohja:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl Semperin karkeaa jauhoseosta
2 tl kaardemummaa

täyte:
90 g sitruunatuorejuustoa
1 prk vaniljarahkaa
1 sitruunan kuori
0,5 sitruunan mehu
1 rkl maissitärkkelystä
2 munaa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

päälle:
1 hapahko omena
kanelia
kinuskin makuista sokeria

Leivonta aloitetaan vuoraamalla irtopohjavuoka leivinpaperilla (pyöreä irtopohjan kokoinen kappale pohjalle ja kaistaleet reunoille; leivinpaperit asettuvat hyvin paikoilleen esimerkiksi tilkalla öljyä).

Margariini ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään muna seosta samalla voimakkaasti vatkaten. Lopuksi pohjan taikinaan lisätään jauhokaardemummaseos. Pohja on varsin pehmeää ja "märkää" taikinaa. Taikinan saa helposti paineltua vuoan pohjalle ja reunoille käsiä likaamatta käyttämällä vuoan kokoista tuorekelmua apuna.

Sitruunan kuori raastetaan hienoksi ja sitruunasta puristetaan mehu. Täytteen ainekset sekoitetaan hyvin keskenään. Seos kaadetaan vuokaan painellun pohjan päälle.

Omena kuoritaan ja siivutetaan. Siivut asetellaan varovasti täytteen päälle. Lopuksi päälle ripotellaan kanelia ja kinuskilla maustettua sokeria. Alunperin ajattelin kierittää omenan siivut kanelissa ja fariinisokerissa, mutta koska jälkimmäinen oli päässyt loppumaan, kokeilin aikoinaan kaapin perälle ostamaani erikoissokeria. Ja lopputuloksessa toimi hyvin. 

Kakkua paistetaan 175 asteessa uunin alaosassa noin 1,5 tuntia.

Kypsä kakku jäähdytetään huolella ja nostetaan jääkaappiin mehevöitymään. Parasta se lienee tarjoiltavaksi vasta seuraavana päivänä ;). 

Yksinkertaista ja maukasta sadonkorjuupiirakkaa ja kuppi kuumaa



Syksy ja talvi on keittiössä ihanaa keittojen aikaa. Kiireisenä arki-iltana sosekeitto valmistuu varsin vaivattomasti. Yleensä keiton seurana maistuu tuore leipä tai näkkäri. Kuluneella viikolla innostuin paistamaan kurpitsakeiton seuraksi syksyisen sadonkorjuupiiraan.

Maku-lehdessä (4/2013) oli ohje syksyn sadon piiraaseen. Kyseistä ohjetta jatkokehittelemällä onnistuin leipomaan varsin maukkaan gluteenittoman juurespiiraan.

Syksyinen sadonkorjuupiiras 
pohja:
1,5 dl Semperin karkeaa jauhoseosta 
2 dl Provenan gluteenittomia isoja kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta 
0,5 tl suolaa
1 dl maitoa
4 rkl rypsiöljyä

täyte:
1 iso sipuli 
2 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa
pieni pala selleriä, noin 100 g
1 rkl rypsiöljyä
2-3 dl vettä
1 tl timjamia
2 tl oreganoa 
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 dl juustoraastetta

pinnalle:
juustosiivuja 

Piiraan valmistus alkaa täytteestä. Sipuli kuoritaan ja hienonnetaan. Selleri ja porkkanat kuoritaan ja raastetaan karkeaksi. Sipulit kuullotetaan öljyssä. Kun sipuli on saanut kauniin värin, joukkoon lisätään juuresraaste ja kuullottamista jatketaan aineksia samalla käännellen. Joukkoon kaadetaan vesi ja kuumennetaan kiehuvaksi. Seosta haudutetaan kunnes juurekset kypsyvät, noin 10 minuuttia. Mausteet lisätään joukkoon kypsennyksen alkuvaiheessa. Kun neste on haihtunut seoksesta, joukkoon käännellään juustoraaste. 

Samassa, kun täytteen ainekset kypsyvät pannulla, voidaan aloittaa pohjan valmistaminen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen joukkoon lisätään nopeasti sekoittaen maito ja öljy. Pohjan taikina painellaan voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan (halkaisija 26-28 cm). Täyte levitetään pohjan päälle. Alkuperäisen ohjeen mukaan pinnalle ripotellaan juustoraastetta. Itse oikaisin raastamisen ja höyläsin juustohöylällä siivuja päälle. Tämä toimi varsin hyvin, koska juusto on täytteen koossa pitävä voima. Reseptissähän ei perinteistä munakermaseosta.

Piirakkaa paistetaan 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Tavallisia ohjeita on varsin helppo muuttaa gluteenittomaan leivontaan sopivaksi. Yleensä jauhoja kannattaa käyttää hieman tavallista ohjetta vähemmän. Tämän piirakan pohja oli ihanaa vaihtelua gluteenittomiin suolaisen piiraan pohjiin ja aion käyttää sitä seuraavalla kerralla perinteisempää suolaista piirasta leipoessani.

Keiton ja piiraan palanpainikkeena maistui Pauligin "cupsolo- perheeseen" ilmestynyt uusi maku, vaniljalatte, jonka näytekapselit posti oli hetkeä aiemmin tuonut. Suosittelen, vaikka en vielä tänään kaupasta kyseistä makua löytänytkään.







sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syksyistä kesäkurpitsakakkua


Olen tehnyt tämän syksyn kesäkurpitsoista jo lasagnea ja kasvissosekeittoa, joten nyt oli luonnollisesti jo makean leivonnan vuoro ;). Pyöräytin perjantai-iltana viikonlopun kunniaksi kesäkurpitsakakun porkkanakakun tyyliin.

Minulla ei ollut ennestään hyväksi havaittua kesäkurpitsakakun ohjetta, joten päädyin yhdistelemään muutaman netistä löytämäni ohjeen parhailta kuulostavia puolia omaan gluteenittomaan leivontaan. Ainesten mittasuhteiden osalta noudatin suuntaa antavasti Helsingin Sanomissa aikoinaan ollutta ohjetta. Olen kuitenkin allerginen pähkinöille enkä innostunut rusinoista tässä yhteydessä. Löysin nettiä selaillessani Kinuskikissan sivuilta ohjeen, joka herätti mielenkiintoni - siinä käytettiin paahdettuja kesäkurpitsan siemeniä. Kyseisestä reseptistä nappasin idean kesäkurpitsan siementen käyttöön ja paahtamiseen, mutta jauhoin paahdetut siemenet hienoksi jauheeksi. Lisäksi lisäsin reseptiin vielä pari raastettua omenaa, kaardemummaa sekä itsepaahdettuja makeita manteleita. Kuorrutteessa puolestaan halusin kokeilla laatikon kätköissä odottanutta Top Cheffin Kristianin porkkanakakun kuorrutteen ohjetta, joskin hiukan soveltaen.

   Kakkupohja 

2 dl öljyä
3 munaa
400 g kuorittua raastettua kesäkurpitsaa
2 kuorittua raastettua omenaa
3 dl sokeria
5 dl gluteenittomia jauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1,5 tl kaardemummaa
1 tl ruokasoodaa
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 dl jauhettuja paahdettuja kesäkurpitsan siemeniä 
1 dl jauhettuja paahdettuja makeita manteleita

Taikinan valmistaminen on yksinkertaista. Alkuvalmistelujen, kesäkurpitsan ja omenan kuorimisen ja raastamisen sekä siementen ja mantelien paahtamisen ja hienontamisen, jälkeen vatkataan munat ja sokeri sekaisin. Sitten lisätään öljy. Lopuksi sekoitetaan muut aineet keskenään ja lisätään muna-sokeri-öljy-seokseen.

Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun tai, kuten itse teen, leivinpaperilla vuorattuun noin 24 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Kakkua paistetaan uunin alaosassa noin 1,5 tuntia 175 asteessa.

Kun pohja on jäähtynyt, valmistetaan kuorrute.

      Phila Sabayon:

100 g sokeria
100 g valkoviiniä
100 g keltuaista
1 liivatelehti
130 g Philadelphia tuorejuustoa
130 g kuohukermaa

Kuorrutteen valmistaminen aloitetaan laittamalla liivatelehti kylmään veteen likoamaan. Sokeri, viini ja keltuaiset mitataan kattilaan. Seosta lämmitetään koko ajan sekoittaen 80 asteiseksi. Seos sakenee  voimakkaasti lämmetessään. Kattila otetaan levyltä ja joukkoon lisätään liivatelehti sekä tuorejuusto. Seos siivilöidään toiseen astiaan ja jätetään jäähtymään. Kerma vatkataan vaahdoksi ja yhdistetään jäähtyneeseen seokseen.

Koristelin kakun paahtamalla ja sokeroimalla mantelirouhetta sekä muutamin yksinkertaisin vaahtokarkkimassakoristein. Maistuu muuten tosi hyvältä ;).


Puntti ja piipertäjä sekä pikkurekka - eli kakkukoristeita pienen sankarin juhliin




Kesälomalla innostuin väkertämään kakunkoristeet avomieheni siskon lasten synttärikakkuihin. Tytön lemppareita kaikille tutuista piirroshahmoista on Hello Kitty ja pojan Pokemon, joten oli helppo valita, minkälaiset koristeet tehdä. Koska tarkoitus oli, että koriste olisi ainoa kakun päälle laitettava juttu, kokosin koristeen yhteyteen päivänsankarin nimen ja kertyvien vuosien määrän. Koristeet oli helppo tehdä etukäteen valmiiksi ja ottaa mukaan kesälomareissuun lähtiessä, vaikka synttäreihin oli useampia päiviä. 

Syksyn koittaessa pääsin jälleen väkertämään vastaavia koristeita kakun päälle. Tuttavani toivoi koristeita poikansa 1-vuotispäiville. Hahmoiksi valikoituivat päivänsankarin suosikki rekka omasta lempikirjasta ja piirroshahmo sarjasta Puntti ja Piipertäjät (Boom & Reds). Koristeet tein sokerimassan ja marsipaanin sekoituksesta. Jälkikäteen jäi harmittamaan Puntin kohdalla se, etten lisännyt massaan CMC-jauhetta, sillä lämpimät ilmat, massan värjäys ja hahmon koko aiheuttivat hieman hahmon painumista. Hahmo oli muutenkin muotonsa ja "vierautensa" vuoksi varsin haastava muotoiltava. Jauheen avulla massan olisi saanut nopeammin kuivahtamaan. Lisäksi hahmon olisi voinut tehdä pelkästä sokerimassasta, joka ei mielestäni ole kuitenkaan niin mielyttävää muovailtavaa kuin sekoitus.   
Koristeen "esikuva" päivänsankarin  pienestä rekkakirjasta (kuva Kuinka suuri onkaan rekkani? -kirjasta).
Koristeen "esikuva" Puntti sarjasta Puntti ja Piipertäjät.


Kesäinen Pokemon-koriste.
Kesäinen Hello Kitty -koriste






perjantai 6. syyskuuta 2013

Harjoitus tekee mestarin - vai tekeeköhän




Innostuin eräänä sateisena kesälomapäivänä ajankuluksi nettishoppailemaan. Leivontatarvikeliikkeestä tuli tilattua muun muassa kakkutikkaritikkuja, sellofaanipusseja ja candy melts - nappeja. Muutama viikko sitten eksyin puolestaan kirjakauppaan ostoksille - mukaan tarttui muun muassa kakkutikkarikirja. Pohjatyö oli siis tehtynä ja kaikki tarvittava valmiina kakkutikkarien tekoon.

En ollut aiemmin tehnyt kakkutikkareita, ja näyttää uhkaavasti siltä, etten tule jatkossakaan niitä tekemään - ellen sitten ota otsikkoa haasteeksi. Ehkä harjoitus tekisi tässäkin asiassa mestarin... Olen kuullut useamman kotileipurin valittelevan sitä, kuinka vaikeaa kakkutikkarien tekeminen on. Siis suhteutettuna siihen, kuinka yksinkertaiselta ne näyttävät. Allekirjoitan nyt itsekin kokeilleena tämän väitteen :).

Kakkutikkareihin tarvittavat materiaalit ovat yksinkertaiset, kuivakakkupohjaa ja murustettua kakkua koossa pitävää "tahnaa", esimerkiksi tuorejuustoa tai voikreemiä, sekä kuorrutetta. Tein kakkutikkarien pohjaksi sitruunakakkua. Samaista sitruunakakkua käytin kerroksen myös kiitoskakkuun. Kakkumuruja yhteensitovaksi aineeksi valitsin Violan sitruunatuorejuuston ja kuorrutteeksi Fazerin Block valkosuklaan. Jos minulla olisi ollut kyseistä suklaata sitruuna-lime-versiona, olisi se kruunannut  tikkarien sitruunaisuuden.

Sitruunakakku

200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vaaleita gluteenittomia jauhoja, itse käytin vaaleita Jytte-jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

Rasva ja sokeri vaahdotetaan. Munat lisätään yksitellen voimakkaasti vatkaten. Leivinjauhe sekoitetaan jauhoihin ja jauhoseos, sitruunankuoriraaste ja -mehu lisätään taikinaan. Taikina kaadetaan voideltuun ja tarvittaessa jauhotettuun kakkuvuokaan ja laitetaan uuniin noin 50 minuutiksi 175 asteeseen.

Annoin kakun odottaa yön yli ja valmistin tikkarit seuraavana päivänä. Murensin kakusta noin 250 grammaa pieneksi muruksi. Murennetun kakun joukkoon sekoitin huolellisesti noin 100 g sitruunatuorejuustoa. Pyörittelin taikinasta lihapullamaisia taikinapalloja. Pyöriteltyjen pallojen annoin jähmettyä jääkaapissa muutamien tuntien ajan. Ne voisi laittaa myös pakastimeen noin 15 minuutiksi. Kun kakkupallot olivat jähmettyneet kiinteiksi, sulatin kuorrutteen. Sulatin tikkareihin yhden levyn Block valkosuklaata. Sulattaminen onnistuu hyvin alhaisella lämpötilalla mikrossa, kunhan muistaa aika-ajoin (noin puolen minuutin välein) sekoittaa suklaata.

Itse tikkarit valmistetaan dippamalla tikkarin tikku sulaan suklaaseen ja työntämällä tikku kakkupalloon. Kuottuttamattomien kakkutikkarien on hyvä antaa kohmettua jääkaapissa sen aikaa, kun muihin palloihin kiinnittää tikut. Lopuksi kakkutikkarit dipataan yksitellen sulaan suklaaseen. Kun suklaa on tarttunut joka puolelle, tikkaria pyöräytetään muutama kerta ja lopuksi vapaalla kädellä koputellaan tikkaria pitävää kättä, jotta ylimääräinen suklaa valuisi pois tikkarista, mutta itse pallo ei tippuisi tai murenisi. Mutta kuten jo alussa totesin, ja otsikko kertoo, kuorruttaminen, sen siisteys, muodostui haastavaksi kokonaisuudeksi, enkä antanut avomieheni viedä kakkutikkareita työpaikalleen hänen pyynnöistä huolimatta ;). Tikkarit maistuivat kuitenkin niin herkullisilta, että menivät lähes yhdeltä istumalta parempiin suihin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Inspiraatio muistoista vuosien takaa - kiitos pienen potilaan hyvästä hoidosta



Opiskeluaikanani olin koukussa jenkkisarja Täydellisiin naisiin. Meillä oli tapana pienellä ystäväporukalla kokoontua vuorotellen toistemme luokse maanantai-iltaisin kyseistä sarjaa katsomaan. Illan emäntä huolehti aina iltaan kuuluvista syömisistä ja juomisista. Näistä illoista ei hevillä tingitty. Iltoja, niiden ihanaa tunnelmaa, on mukava muistella näin myöhemmin lämmöllä.

Viime viikolla katsoin televisiosta uusintana tulleen satunnaisen jakson. Lynette kotiutui jaksossa sairaalasta. Hän oli ollut siellä jouduttuaan ampujan uhriksi. Lynette mietti jaksossa, kuinka kiittää miestä, joka oli pelastanut hänet ampujalta. Innoissaan Lynette keksi, että hän leipoo kakun - kakku oli erityinen kiitos, koska hän ei koskaan leivo kakkuja.

Koiramme oli leikkauksessa viime viikolla. Odottaessani koirani kanssa eläinlääkäriaseman aulassa toimenpiteen alkua huomasin aulan hyllyssä kansion, johon oli käsittääkseni koottu kiitoskortteja. Saatuani koiramme takaisin kotiin tunsin, että minäkin haluan muistaa eläinlääkäriaseman aina iloista ja ihanaa henkilökuntaa, erityisesti koiran leikannutta eläinlääkäriä. Ja mikäs sen parempi tapa kuin leipoa kakku. Tosin minun kiitostani ei voi perustella sillä, että en koskaan leipoisi. Todettakon vaikka, että mikä ihana tekosyy leipoa ; ) ja samalla kiittää.

Kakun päälle laitoin itseoikeutetusti "pienen potilaamme", vastaavan luun, joita kakun reunallakin kiersi, lempi lelut, eli röhköpossun ja pallon, sekä tietysti ruokaa

Sunnuntai oli kiire päivä keittiössä. Täytekakun pyöräytyksen lisäksi uunissa kypsyi jauhelihakesäkurpitsa"lasagnea", sitruunaista kakkupohjaa seuraavaa projektia varten ja gluteenitonta leipää. Ajattelin, että kun uuni kerran on lämmitetty, hyödynnetään kunnolla. Liekö jotain peruja lapsuudesta ja kodin puuhellasta :). Kokkailujen ja leipomusten lisäksi tein lastenjuhlan kakkuihin kaksi kakkukoristetta, joista kirjoitan lisää ne toimitettuani.

Kiitokseksi leipomani kakkuun tuli samoilla ohjeilla tehdyt täytteet kuin viime kirjoituksen pikkuneidin kakkuun. Sen sijaan kakun rakenne oli hieman erilainen. Pohjassa oli kaksi kerrosta ihanan mehevää  Kinuskikissan reseptin mukaan leivottua voisokerikakkupohjaa (3/5 ohjeesta)  ja niiden välissä yksi kerros toiseen tarkoitukseen leipomastani gluteenittomasta sitruunakakkupohjasta. Kakun välissä oli runsas kerros sitruunarahkavalkosuklaamoussea, mustikoita ja  lemoncurdia sekä kostutukseen vaniljasokerilla maustettua täysmaitoa.  Kosteuseristyksenä toimivaan voikreemin sekoitin 125 g margariinia, 270 g tomusokeria, 1 tl vaniljasokeria ja 1 tl sitruunaesanssia.

Mielestäni täytettä saa olla reippasti. Käytän tavallisesti kakkua täyttäessäni irtopohjavuoan reunoilla muovikalvoja, jolloin kakun tasainen täyttäminen onnistuu hyvin ja jääkaapissa "asettuessaan" hieman yli pursuava täyte tasoittuu kakun reunoille.





- päivitetty linkkiosoitteita 6.9.2013, 15.9.2013