Mustikoita, sitruunaa, valkosuklaata ja sokerimassaa pikkuneidin kakkuun

Täytekakku, josta aiemmassa tekstissäni jo mainitsin, ansainnee oman osuutensa blogiini. Hyötyleivonnan ja ruoanlaiton lisäksi sain viikonloppuna upottaa sormeni myös sokerimassaan. Aloittelin tilauksesta kakunkoristeita, joista myöhemmissä teksteissäni enemmän, ja tein erään pikkuneidin juhliin täytekakun.

Täytekakussa on sokerikakkupohja, jonka välissä on lemon curdia, sitruunarahkavalkosuklaamoussea sekä runsaasti mustikoita. Päällysteenä on vaahtokarkkimassaa, jonka alla on voikreemi estämässä kosteuden läpipääsyä. Koristeet ovat sokerimassan tai vaahtokarkkimassan ja marsipaanin sekoitusta.

Tavallisen sokerikakkupohjan teen usein Ulla Svenskin ohjeella. Ohjeessa ei ole kiinteitä raaka-ainemääriä, vaan kaikki määrät suhteutetaan kananmunien kokoon: kananmunien paino kerrotaan 0,7:llä, jolloin saadaan tarvittava jauhojen ja sokerien määrä. Nyt leipomani kakun pohjaan käytin kolme munaa.

Itse sekoitan useasti vehnäjauhoihin peruna(- ja joskus kookos)jauhojakin. Sama kaava toimii myös gluteenittomaan leivontaan, jolloin tavalliset vehnäjauhot korvataan gluteenittomaan leivontaan sopivilla jauhoilla.

Kananmunat ja sokerit vispaan aina niin kuohkeaksi vaahdoksi, ettei leivinjauhetta tarvitse. Lisään taikinaan myös hieman vaniljasokeria. Lopuksi kääntelen jauhot vaahdon joukkoon varovasti taikinanuolijalla.

Kakkupohja irtoaa mielestäni parhaiten kakkuvuoasta, kun leivinpaperista leikataan ja asetellaan vuoan pohjalle pohjan kokoinen ympyrä ja reunoille hieman vuoan reunoja korkeammat kaistaleet. Leivinpaperi pysyy hyvin paikallaan, kun vuokaan sipaisee hieman ruokaöljyä ennen leivinpaperien asettelua. Nyt tekemäni taikina riitti noin 19 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan.

Kakkupohjaa paistetaan uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Kakun väliin saa mielestäni laittaa runsaasti täytteitä. Leikkasin kakkupohjan kolmeen tasasuureen osaan. Kostutin alimman kerroksen vaniljasokerilla maustetulla täysmaidolla (0,5 dl/muna). Sitten sivelin pohjalle lemon curdilla (Kinuskikissan resepti on mielestäni hyvä). Sitruunatahnan päälle leivitin reilun kerroksen (n.1,5cm) sitruunarahkavalkosuklaamoussea ja noin 3 dl mustikoita. Toisen välin täytin saman kaavan mukaan.

Sitruunarahkavalkosuklaamousse noin 10 hengen kakkuun

2,5 dl flora vispiä

150 g sitruunarahkaa tai 150 g rahkaa ja 0,5 sitruunan raastettu kuori/sitruunaesanssia

150 g valkosuklaata

Täyte on todella yksinkertainen tehdä. Ensin valkosuklaa sulatetaan varovasti esimerkiksi alhaisella lämpötilalla välillä sekoitellen mikrossa. Sitten vispataan flora vispi tai vastaava vaahdote/kerma. Vaahdotetun flora vispin joukkoon sekoitetaan rahka ja lopuksi sulatettu suklaa. Sulatettu suklaa hyydyttää täytteen jääkaapissa siten, ettei liivatteita tai vastaavia tarvita.

Kakun pinnalle, kuorrutteen alle, levitetään voikreemi, joka estää kosteuden läpipääsyn. Itse käytän kahta erilaista voikreemiä kosteudeneristeenä, josta tänään valikoitua kakun päälle tömäkämpi versio.

Voikreemi

1,25 dl sokeria

0,5 dl vettä

1 kananmunan keltuainen

225 g voita 

vaniljasokeria

Sokeri ja vesi sekoitetaan kattilassa ja kuumennetaan 117 asteeseen. Kuumennettu sokeriliemi kaadetaan toiseen kulhoon ja joukkoon sekoitetaan kananmunan keltuainen. Jos kananmunan keltuaisen sekottaisi suoraan sokeriliemeen keitinkulhossa, vaarana on keltuaisen kokkeloituminen ;). Sokerilientä ja keltuaista sekoitetaan niin kauan, että seos kylmenee (esim. monitoimikoneella kulhoa välillä viilentäen). Lopuksi joukkon sekoitetaan voi ja kreemi vaahdotetaan kuohkeaksi.

Kakunkoristeet kannattaa tehdä useampaa päivää aiemmin kuivumaan kakun päälle laitettavaksi etteivät ne sula jääkaapissa. Kuumilla ja kosteilla ilmoilla aikaa kannattaa varata tavallistakin enemmän :)


- päivitetty linkkejä 15.9.2013

Päivä täynnä makuja, tuoksuja ja lämpöä eli puuhia keittiössä

Näkkileipää

Maalaisleipää

Eilinen oli päivä, jonkalaisista nautin syksyn päivien viiletessä ja lyhetessä taikka talven pakkasilla. Viikonlopuista, etenkin lauantaista, jolloin on aikaa puuhastella keittiössä. Puuhakkaan päivän tuloksena syntyi itsetehtyä näkkileipää, maalaisleipää, uunilohta, broileripataa, kakun koristeita ja täytekakku. Koska perheessämme on gluteeniton ruokavalio eikä kauppojen gluteeniton tuoreleipävalikoima ole kovinkaan hyvä, teen mielelläni leipämme itse. Ruokaa taas on hyvä tehdä viikon alkupäivien päivällistarpeita silmälläpitäen, jolloin ei tule niin kiire työn ja harrastusten ohella :).

Näkkileivässä käytän lehdestä aikoinaan poimimaani, omaan makuun muokkaamaani reseptiä. Leipä on todella helppo tehdä. Ensin sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja sitten joukkoon lisätään ruokaöljy ja kiehuva vesi. Taikinaa sekoitetaan, kunnes se on hyytelömäistä. Sekoitettu taikina kaulitaan uunipellin kokoiseksi kahden leivinpaperin välissä, päälle ripotellaan hieman sormisuolaa ja halutessa myös yrttejä. Leipää paistetaan ritilän päällä uunissa 165 asteessa 60-70 minuuuttia. Kun leipä on rauhassa jäähtynyt, voi sen murtaa paloiksi. On muuten hyvää :). Itse säilytän näkkileipää korkeassa lasipurkissa, josta sitä voi siepata esimerkiksi ruoan sivulle tai pieneen suolaisennälkään!

0,75 dl mantelijauhoja

n. 1 dl auringonkukansiemeniä

n. 1 dl seesaminsiemeniä

n. 1 dl kurpitsansiemeniä

n. 1 dl pellavansiemeniä

1 rkl psylliumia

0,5 tl suolaa

0,5 dl rypsiöljyä

2 dl kiehuvaa vettä

sormisuolaa

Maukas mantelinen omenapiirakka

Muistan lapsuudestani, kuinka omenat aina kypsyivät parahiksi koulunalun aikoihin. Koululaiset napsivat mammani puutarhan ohi kulkiessaan usein muutamia omenoita taskuunsa.Mammani oli asiasta  aina harmistunut, mutta myöhemmiltä vuosilta muistan myös sen, kuinka hän tuputti muovikassikaupalla omenoita vieraisilla käyvien sukulaisten matkaan, etteivät omenat vain pilaantuisi. Enää puutarha ei kuulu mammalleni eikä omenoita voi sieltä hakea. Onneksi pihallamme on yksi, joskin varsin huonoa satoa tuottava, pikkuruinen puu. Siitä sain hedelmät syksyn ensimmäiseen omanapiirakkaan, johon kokeilinkin hieman uudenlaista ohjetta.

Piirakan pohjaan lainasin gluteenitonta leivontaa varten muokkaamaani kesän Leivotaan-lehden (4/2013) herukkapiirakan ohjetta. Samainen pohja toimii erinomaisesti myös alkuperäisessä tarkoituksessaan, eli mustaherukkapiiraan pohjana. Eilinen 16 tunnin talkoopäivä koiraharrastuksen parissa verotti kuitenkin energiaa ja viikonlopun käytettävissä olevaa aikaa niin paljon, että poikkeuksellisesti piirakasta puuttuu kaikki ylimääräiset koristelut. Koristeiden puutteesta huolimatta haluan jakaa leivonnan ilon kanssanne, sillä resepti on mielestäni varsin toimiva :)

5 munaa

3 dl sokeria

175 g raastettua mantelimassaa (alkuperäisessä reseptissä 150 g)

3,5 dl vaaleita jyttejauhoja (alkuperäisessä reseptissä 4 dl vehnäjauhoja)

2,5 tl kaardemummaa (alkuperäisessä reseptissä 2 tl)

2 tl vaniljasokeria (ei alkuperäisessä reseptissä)

4 omenaa (alkuperäisessä reseptissä 5 dl herukoita)

1 dl raesokeria

50 g voita (alkuperäisessä reseptissä 75 g)

Koska kaapistani ei löytynyt mantelimassaa, valmistin sitä itse ennen piiraan leivonnan aloittamista. Mantelimassan tekeminen on varsin yksinkertaista, mutta usein sen tulee ostaneeksi kaupasta valmiina. Massaan tarvitsee 120 g manteleita, 80 g tomusokeria ja kananmunanvalkuaista. Mantelit jauhetaan (tai käytetään jauhettua mantelia) ja niiden joukkoon sekoitetaan tomusokeri. Kananmunan valkuaista lisätään siten, että taikinasta saadaan notkeaa ( noin 0,5 valkuaista). Massan makua voi voimistaa lisäämällä vielä noin 0,5 tl manteliaromia.

Mantelimassa

Piirakan leivonta aloitetaan kuumentamalla uuni 175 asteeseen (kiertoilma). Kanamunat ja sokeri vaahdotetaan kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahdottamisen aikana raastetaan mantelimassa ja pilkotaan omenat pieniksi. Pilkottujen omenoiden joukkoon voi sekoittaa hieman kanelia ja sokeria sekä muutaman tipan sitruunamehua, joka estää omenoiden tummumisen. Kun sokeri ja munat ovat vaahtoutuneet, joukkoon käännellään raastettu mantelimassa. Tämän jälkeen jauhot, kaardemumma ja vaniljasokeri sekoitetaan ja lisätään varovasti taikinaan.

Taikina kaadetaan voideltuun vuokaan (n.24 cm). Taikinan päälle ripotellaan pilkotut omenat. Omenoita voi painaa varovasti lusikalla hieman taikinan sisään. Taikina on varsin "tömäkkää" eikä omenat uppoa siihen yhtä helposti kuin esimerkiksi sokerikakkupohjaan. Omenoiden päälle ripotellaan raesokeri ja veistellään voista ohuita lastuja. Voilastut tekevät pinnasta raesokerin kanssa mukavan rapean. Kakkua paistetaan noin 45 minuuttia. 

Voilastuja piirakan päällä

Omenapiirakan seuraksi sopii kylmä maito ja esimerkiksi pieni nokare sitruunaista kermavaahtoa. Vaahto valmistuu sekoittamalla vaahdotetun kuohu- tai vispikerman joukkoon noin puoli purkkia sitruunarahkaa (tai tavallista rahkaa, johon on lisätty 1/4 sitruunan raastetusta kuoresta tai hieman sitruunaesanssia) ja 1,5 rkl sokeria.

Suklaata ja vadelmia 

Eilen valmistui tämän kesän ehdottomasti paras juustokakku. Suklaata ja vadelmia - takuuvarma ja yksi makuparisuosikkini. Kakku sopii hyvin todellisille suklaanystäville, sillä leivonnassa ei suklaata säästellä ;)

 Pohjaan tulee

150 g murskattuja gluteenittomia suklaakeksejä  

65 g sulatettua margariinia

2 rkl fariinisokeria

Itse käytin pohjassa Gullónin pieniä suklaakeksejä. 

Murskatut keksit ja sokeri sekoitetaan sulatettuun margariiniin. Massa painellaan tasaisesti, mutta ei liian tiiviisti, 20 cm halkasijaltaan olevaan irtopohjavuokaan. Itse laitan aina vuoan pohjalle muotoonleikatun leivinpaperin ja reunoille reunakalvot.

Kun pohja jähmettyy jääkaapissa, tehdään täyte.

Täytteeseen tulee

 2 liivatelehteä

160 g tummaa suklaata

200 g suklaatuorejuustoa 

1 dl sokeria 

2 tl vaniljasokeria

0,2 dl espressoa

2,5 dl kuohu- tai vispikermaa

Ensimmäiseksi liivatelehdet laitetaan kylmään veteen likoamaan. Sen jälkeen suklaa paloitellaan ja sulatetaan. Suklaan sulattaminen onnistuu hyvin esimerkiksi mikrossa valitsemalla matala teho ja sekoittamalla suklaata sulattamisen lomassa. 

Suklaata vaihtelemalla voi luoda erilaisia makuvariaatioita. Mahdollisimman tumma suklaa antaa täyteläisimmän maun, mutta myös maitosuklaata sopii kakkuun. Nykyisin on myös lukuisia erilaisia maustettuja suklaalevyjä. Esimerkiksi appelssiini- tai minttusuklaa sopii myös hyvin juustokakkuun. Ihania herkkuja suklaakakussa hyödynnettäväksi ovat myös esimerkiksi Maraboun uutuus, Marabou Dröm Krisp, tai Sensation Caramelized Almonds and Sea Salt :-)' . Myös valkosuklaa sopii vadelmien seuraksi. Tällöin juuston voi vaihtaa esimerkiksi mascaronejuustoksi tai vaniljarahkaksi ja espresson maidoksi tai sitruunamehuksi :).

Sulatettu suklaa sekoitetaan tuorejuuston sekaan. Sekoittaminen kannattaa tehdä esimerkiksi sähkövatkaimella tai monitoimikoneella, sillä käsin sekoittamalla suklaa pakkuuntuu helpommin. Suklaa-tuorejuustomassaan lisätään sokeri.

Itse tykkään käyttää suklaaleivonnaisissa Philadelphian Marabou-tuorejuustoa lisäämään leivonnaisten suklaisuutta. Tavallisen sokerin tilalla voi käyttää myös tomusokeria, jolla saa samettisemman lopputuloksen.

Liivatteet liotetaan espressoon ja lisätään seokseen ohuena nauhana koko ajan samalla sekoittaen. Kerma vaahdotetaan erillisessä kulhossa ja nostellaan pienissä erissä täytteen joukkoon. Täyte kaadetaan vuokaan ja laitetaan jääkaappiin hyytymään useammaksi tunniksi, mielellään seuraavaan päivään.

Valmiin kakun päälle asetellaan tuoreita vadelmia, joita omalla pihalla tällä hetkellä riittää :).


Tein reunaan suklaakoristeet koristeluun tarkoitetulla suklaalla. Tällainen suklaa säilyttää paremmin muotonsa ja on kätevä sulattaa mikrossa pienenä annoksena pakastepussissa. Kun suklaa on sulanut, pussin kärkeen leikataan pieni reikä suklaan pursottamista varten. Reunakoristeiden valmistamisessa käytin kahta reunakalvoa, jotka yhteispituudeltaan riittivät juuri kakun ympärille. Kalvoille pursotetaan haluttu kuvio, jonka jälkeen kalvot nostetaan kakun reunoille ja painellaan kiinni kakkuun. Koristeet hyytyvät ja kiinnittyvät noin puolessa tunnissa. Suklaajuustokakun kruunuksi tein kakun päälle suklaapitsikoristeet samanlaisesta tummastasuklaasta kuin reunakoriste sekä valkosuklaasta :).

Marjojen aika

Kesä on keittiössä suomalaisten marjojen, hedelmien ja kasvisten aikaa. Itselläni pitkään runsaiten keittiössä käytetty marja on ollut mansikka, joita näin loppukesästä saa vielä uudesta sadostakin. Mansikkakakku on kesäherkkujen klassikko. Myös mansikkapiirakka ja -juustokakku ovat loistavia viikonlopun ruokapöydän jälkiruokaherkkuja. Mansikka säilyttää suosionsa vuodesta toiseen, vaikka leivonnassa vivahteikkaammat maut tulevat mielestäni herukoista, mustikoista ja vadelmista. Itse olen alkanut viime vuosina nauttia uudella tapaa näiden aromeista ja tänä vuonna olenkin enenevästi käyttänyt niitä myös leivonnassa.

Tänä kesänä ennen blogin aloitusta olen leiponut kotiimme kolmenlaista herkkua mansikoista; mansikkatäytekakkua, -piirakkaa ja -raakakakkua.

Mansikkakakun vaalean sokerikakkupohjan välissä oli tuoreita mansikoita sekä vanilja- ja mansikkarahkatäytettä, pinnalla vaniljakermaa sekä itsepaahdettuja makeita manteleita.

Rakastan taikinoita, joissa käytetään mantelimassaa. Mansikkapiirakan pohjaksi valitsinkin margariinista, gluteenittomasta jauhoseoksesta ja mantelimassasta sekoitetun taikinan. Täytteessä puolestaan oli kuohukermaa, liivatetta, keltuaisia, vaaleaa siirappia, rahkaa, vaniljasokeria ja mansikoita. Resepti on aikoinaan poimittu Dansukkerin sivuilta ja olen muokkaillut sitä omaan suuhun sopivaksi ajansaatossa. Nam :).

Mansikkaraakakakku oli ensimmäinen kosketukseni raakaleivontaan. Pohjassa on manteleita, taateleita, hunajaa, kanelia ja suolaa. Myös vaniljakastike on "raakaa" :). Se on tehty sekoittaen veteen jauhettua mantelia, soseutettua kypsää päärynää, hunajaa sekä vaniljatankoa.

Blogin aika

Ilo ja onni syntyvät usein pienistä arjen askareista. Itselläni iloa tuottaa ja työn vastapainona, mahdollisuutena arjen kiireistä irrottautumiseen, toimii koiran kanssa harrastamisen ohella parhaiten leipominen sekä erilaiset käsityöt. Leipomisessa parasta on uusien reseptien kokeilu ja kehittely sekä koristelu. Vaahtokarkkimassaa, marsipaania tai suklaata työstäessä tunnit kuluvat usein huomaamatta, mutta parasta on onnistumisen ilo kädenjäljen nähdessään :).

Olen pitkään suunnitellut blogin aloittamista, mutta tähän asti olen jakanut ajatuksiani ja tuotoksiani facebookissa. Nyt kesäloman lopulla päätin, että on oman blogin aika. Ajatuksenani on jakaa blogissani niin ajatuksia leivonnasta, ohjeita, onnistumisen tunteita, kuin myös vinkkejä tilanteista, joissa joutuu oppimaan kantapään kautta. Oman haasteensa ja ulottuvuuden leivontaani tuo perheemme gluteeniton ruokavalio, joka myös usein edellyttää omien reseptien kehittelyä ja mielikuvitusta.

Blogia perustaessani ensimmäiseksi kynnykseksi muodostui sopivan nimen keksiminen. Tuntui, että minkä tahansa oivalluksen sainkin, saman niminen blogi löytyi jo ennestään. Täydellistä nimeä en keksinyt, mutta punnitsemistani vaihtoehdoista päädyin sokerireunukseen.

Sokerireunus on arjen luksusta. Se tuo suht helposti juhlavuutta ja yleellisyyttä arkisempaan vaihtoehtoon. Toisaalta sokerireunuksessa on sama haaste kuin leivonnaisten koristelussakin. Näyttääkseen yleelliseltä se pitää olla tehty tarkasti välttäen esimerkiksi liiallista sokerin määrää ja paakkuuntumista. Myös leivonnaisten koristelussa pienillä, huolella viimeistellyillä yksityiskohdilla on sama vaikutus. Jos ei ole sokeripaakut kauniita reunuksissa, eivät niitä ole mielestäni myöskään liian paksut ja huolittelemattomat massakukat kakun päällä ;). Tavoitteenani onkin muistaa esillepanossa aina myös sokerireunuksen huoliteltu juhlavuus. Toisaalta itse opettelevana ja oppivana sokerileipurina paakkuja tulee silloin tällön itsellekin ja niistä voi oppia seuraavaan kertaan ja antaa muillekin vinkkejä samojen virheiden välttämiseksi ;).

Ajatuksenani on koota blogiin reseptejä ja kuvia niin keittiön tuotoksista kuin välillä myös muusta kodin laittamisesta ja käsitöistä. Toivottavasti hiljalleen useampi innostuu seuraamaan kirjoitteluani ja rohkeasti kommentoimaan ajatuksiani ja tuotoksiani :). Nautinnollisia lukuhetkiä!