Opiskeluaikanani olin koukussa jenkkisarja Täydellisiin naisiin. Meillä oli tapana pienellä ystäväporukalla kokoontua vuorotellen toistemme luokse maanantai-iltaisin kyseistä sarjaa katsomaan. Illan emäntä huolehti aina iltaan kuuluvista syömisistä ja juomisista. Näistä illoista ei hevillä tingitty. Iltoja, niiden ihanaa tunnelmaa, on mukava muistella näin myöhemmin lämmöllä.
Viime viikolla katsoin televisiosta uusintana tulleen satunnaisen jakson. Lynette kotiutui jaksossa sairaalasta. Hän oli ollut siellä jouduttuaan ampujan uhriksi. Lynette mietti jaksossa, kuinka kiittää miestä, joka oli pelastanut hänet ampujalta. Innoissaan Lynette keksi, että hän leipoo kakun - kakku oli erityinen kiitos, koska hän ei koskaan leivo kakkuja.
Koiramme oli leikkauksessa viime viikolla. Odottaessani koirani kanssa eläinlääkäriaseman aulassa toimenpiteen alkua huomasin aulan hyllyssä kansion, johon oli käsittääkseni koottu kiitoskortteja. Saatuani koiramme takaisin kotiin tunsin, että minäkin haluan muistaa eläinlääkäriaseman aina iloista ja ihanaa henkilökuntaa, erityisesti koiran leikannutta eläinlääkäriä. Ja mikäs sen parempi tapa kuin leipoa kakku. Tosin minun kiitostani ei voi perustella sillä, että en koskaan leipoisi. Todettakon vaikka, että mikä ihana tekosyy leipoa ; ) ja samalla kiittää.
 |
| Kakun päälle laitoin itseoikeutetusti "pienen potilaamme", vastaavan luun, joita kakun reunallakin kiersi, lempi lelut, eli röhköpossun ja pallon, sekä tietysti ruokaa |
Sunnuntai oli kiire päivä keittiössä. Täytekakun pyöräytyksen lisäksi uunissa kypsyi jauhelihakesäkurpitsa"lasagnea", sitruunaista kakkupohjaa seuraavaa projektia varten ja gluteenitonta leipää. Ajattelin, että kun uuni kerran on lämmitetty, hyödynnetään kunnolla. Liekö jotain peruja lapsuudesta ja kodin puuhellasta :). Kokkailujen ja leipomusten lisäksi tein lastenjuhlan kakkuihin kaksi kakkukoristetta, joista kirjoitan lisää ne toimitettuani.
Kiitokseksi leipomani kakkuun tuli samoilla ohjeilla tehdyt täytteet kuin viime kirjoituksen pikkuneidin kakkuun. Sen sijaan kakun rakenne oli hieman erilainen. Pohjassa oli kaksi kerrosta ihanan mehevää Kinuskikissan reseptin mukaan leivottua voisokerikakkupohjaa (3/5 ohjeesta) ja niiden välissä yksi kerros toiseen tarkoitukseen leipomastani gluteenittomasta sitruunakakkupohjasta. Kakun välissä oli runsas kerros sitruunarahkavalkosuklaamoussea, mustikoita ja lemoncurdia sekä kostutukseen vaniljasokerilla maustettua täysmaitoa. Kosteuseristyksenä toimivaan voikreemin sekoitin 125 g margariinia, 270 g tomusokeria, 1 tl vaniljasokeria ja 1 tl sitruunaesanssia.
 |
| Mielestäni täytettä saa olla reippasti. Käytän tavallisesti kakkua täyttäessäni irtopohjavuoan reunoilla muovikalvoja, jolloin kakun tasainen täyttäminen onnistuu hyvin ja jääkaapissa "asettuessaan" hieman yli pursuava täyte tasoittuu kakun reunoille. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti